Päätalli
Päätalli on L:n muotoinen, punainen rakennus, joka pitää sisällään seitsemän karsinaa, pesuboksin, taukohuoneen, vessan sekä vintin - myös rehut säilytetään päätallissa. Karsinat ovat tilavia ja talli itsessään on huomattavasti tilavampi kuin pientalli, vaikkei päätalliakaan ole koolla pilattu.
Karsinat ovat melko suuria ja niissä käytetään pohjana turvetta. Jokaisesta karsinasta löytyy juoma- ja ruokakuppi sekä suolakivi. Karsinoiden väliseinät ovat puoliksi puuta ja yläosa on kalteria yhteenottojen välttämiseksi. Ovina toimivat kätevät liukuovet. Neljän karsinan rivistössä jokaisesta karsinasta löytyy kaltereilla suojattu ikkuna. Kolmen karsinan rivistä jokaisesta löytyy ulkopuolelle aukeava ovi, joka vie samaan, suureen tarhaan; näissä karsinoissa pyritäänkin pitämään nuoret hevoset.
Rehut päätallissa sijaitsevat kulmassa; vierestä lähtevät jyrkät ja hyvin kapeat raput vintille, jossa säilytetään heinät ja se toimii suurempien leirien aikana nukkumapaikkana, sillä vintin takaosa taukohuoneen päällä on remontoitu ja sinne on rakennettu pieni huone, josta löytyy kaksi kerrossänkyä, liinavaatekaappi ja varapatjoja. Yleisesti ottaen vintti ei kuitenkaan ole käytössä ja sinne meno onkin useimmiten kielletty.
Pesuboksi löytyy heti taukohuoneen oven vierestä, mutta se on melko ahdas, joten hevonen täytyy peruuttaa boksiin, toinen vaihtoehto on pestä hevonen pihalla.
Taukohuone toimii niin satulahuoneena kuin oleskelutilanakin ja se on sisustettu ruskean ja oranssin sävyillä; kalusteet ovat käytettyjä ja nuhjuisia, mutta sitäkin mukavampia. Taukohuoneesta löytyy kahvin- ja vedenkeitin vieressään yksinäisenä nyhjöttäviä teepusseja ja kahvinporoja. Veden saa vessan hanasta. Myös mikro ja minijääkaappi löytyvät, mikäli tallilla aikoo aterioida.
Taukohuoneen yksi seinä on varattu täysin satuloille ja suitsille; loimet ja harjapakit säilytetään karsinoiden edessä olevissa tangoissa ja pakit niille tarkoitetulla hyllyllä. Talli ei ehkä ole se ergonomisin rakenteeltaan, mutta toimii silti käyttötarkoituksessaan erinomaisesti.
Karsinat ovat melko suuria ja niissä käytetään pohjana turvetta. Jokaisesta karsinasta löytyy juoma- ja ruokakuppi sekä suolakivi. Karsinoiden väliseinät ovat puoliksi puuta ja yläosa on kalteria yhteenottojen välttämiseksi. Ovina toimivat kätevät liukuovet. Neljän karsinan rivistössä jokaisesta karsinasta löytyy kaltereilla suojattu ikkuna. Kolmen karsinan rivistä jokaisesta löytyy ulkopuolelle aukeava ovi, joka vie samaan, suureen tarhaan; näissä karsinoissa pyritäänkin pitämään nuoret hevoset.
Rehut päätallissa sijaitsevat kulmassa; vierestä lähtevät jyrkät ja hyvin kapeat raput vintille, jossa säilytetään heinät ja se toimii suurempien leirien aikana nukkumapaikkana, sillä vintin takaosa taukohuoneen päällä on remontoitu ja sinne on rakennettu pieni huone, josta löytyy kaksi kerrossänkyä, liinavaatekaappi ja varapatjoja. Yleisesti ottaen vintti ei kuitenkaan ole käytössä ja sinne meno onkin useimmiten kielletty.
Pesuboksi löytyy heti taukohuoneen oven vierestä, mutta se on melko ahdas, joten hevonen täytyy peruuttaa boksiin, toinen vaihtoehto on pestä hevonen pihalla.
Taukohuone toimii niin satulahuoneena kuin oleskelutilanakin ja se on sisustettu ruskean ja oranssin sävyillä; kalusteet ovat käytettyjä ja nuhjuisia, mutta sitäkin mukavampia. Taukohuoneesta löytyy kahvin- ja vedenkeitin vieressään yksinäisenä nyhjöttäviä teepusseja ja kahvinporoja. Veden saa vessan hanasta. Myös mikro ja minijääkaappi löytyvät, mikäli tallilla aikoo aterioida.
Taukohuoneen yksi seinä on varattu täysin satuloille ja suitsille; loimet ja harjapakit säilytetään karsinoiden edessä olevissa tangoissa ja pakit niille tarkoitetulla hyllyllä. Talli ei ehkä ole se ergonomisin rakenteeltaan, mutta toimii silti käyttötarkoituksessaan erinomaisesti.
Pientalli
Pientalli on punaiseksi maalattu, yksikerroksinen ja ahtaanpuoleinen. Satulat ja suitset säilytetään pientallissa, kuten myös pakit ja erilaiset linimentit, rasvat ja muut, mutta ruoat jaetaan päätallilta. Pientalli on hieman nuhjuisempi kuin päätalli, mutta sekin on viihtyisä ja varsinkin karsinat ovat tilavia.
Jokaisessa karsinassa on suolakivi, ruoka- ja juomakuppi ja pohjana käytetään turvetta. Karsinat toisistaan erottaa puoliseinä, jossa ei ole kaltereita; pihatossa tarhataan pääosin tammat ja kasvatustoiminnan edetessä mahdollisuuksien mukaan varsat ja nuoret hevoset, jotta ne pääsevät alusta alkaen kosketukseen muiden hevosten ja ihmisten kanssa ilman väkisin erottelua - toki riitapukarit pidetään kaukana toisistaan. Jokaisessa karsinassa on ikkuna ulos.
Jokaisessa karsinassa on suolakivi, ruoka- ja juomakuppi ja pohjana käytetään turvetta. Karsinat toisistaan erottaa puoliseinä, jossa ei ole kaltereita; pihatossa tarhataan pääosin tammat ja kasvatustoiminnan edetessä mahdollisuuksien mukaan varsat ja nuoret hevoset, jotta ne pääsevät alusta alkaen kosketukseen muiden hevosten ja ihmisten kanssa ilman väkisin erottelua - toki riitapukarit pidetään kaukana toisistaan. Jokaisessa karsinassa on ikkuna ulos.
Pihatto
Pihatto sijaitsee päätallin päädyssä ja taukohuoneen kautta pääsee tallin takaa tarhaan. Maastopoluille johtava tie on toinen tapa päästä pihattoon.
Pihatto on tilavaksi suunniteltu kolmelle hevoselle ja kahdelle ponillea. Makuutilassa on lämmitetty betonilattia ja sieltä löytyy juomakaukalo ja heinät tuodaan talvisin sisälle syötäviksi jokaiselle hevoselle omaan kasaansa. Makuutilan päädyssä on kaksi pilttuuta, joihin hevosen voi kiinnittää hoitotoimenpiteiden ajaksi. Valoisa ja vuodenajan mukaan lämmitetty tila on varsin mukava hevosille, mutta hoitajan pitää raahata varusteet päätallista - siksi taukohuoneen sisäänkäynti on kätevä ja nopeampi tapa, mikäli pitää rampata edestakaisin.
Pihattotarha on pääosin ruohopohjainen ja eritäin tilava. Makuutilan takana on pieni kohta, joka on hiekkapohjainen. Vettä hevoset saavat sisältä sekä juomakaukalosta tarhasta. Vesipisteitä ei ole kuin kaksi, mutta ei tarvitse pelätä, että vesi loppuisi - vesitilanne käydään tarkistamassa päivän aikana melko useasti.
Pihatto on tilavaksi suunniteltu kolmelle hevoselle ja kahdelle ponillea. Makuutilassa on lämmitetty betonilattia ja sieltä löytyy juomakaukalo ja heinät tuodaan talvisin sisälle syötäviksi jokaiselle hevoselle omaan kasaansa. Makuutilan päädyssä on kaksi pilttuuta, joihin hevosen voi kiinnittää hoitotoimenpiteiden ajaksi. Valoisa ja vuodenajan mukaan lämmitetty tila on varsin mukava hevosille, mutta hoitajan pitää raahata varusteet päätallista - siksi taukohuoneen sisäänkäynti on kätevä ja nopeampi tapa, mikäli pitää rampata edestakaisin.
Pihattotarha on pääosin ruohopohjainen ja eritäin tilava. Makuutilan takana on pieni kohta, joka on hiekkapohjainen. Vettä hevoset saavat sisältä sekä juomakaukalosta tarhasta. Vesipisteitä ei ole kuin kaksi, mutta ei tarvitse pelätä, että vesi loppuisi - vesitilanne käydään tarkistamassa päivän aikana melko useasti.
TallipihaTallipiha on varsin laaja ja parkkialuetta löytyykin juuri tilavuuden takia. Pientallin takana sijaitsee Jennin talo, jonka tallinomistaja on sisustanut pastellivärein sekä mahdollisimman maalaismaisesti - tilava tupa ja yläkerran 3 vierashuonetta vuokralaisen huoneen lisäksi takaavat leirienkin aikana mukavat mahdollisuudet yöpymiseen. Lantala sijaitsee aivan pientallin päässä ja tallipiha on kitketty suurimmista puista ja rikkaruohoista - yleisilmeeltään piha on melko siisti. Päätallin edestä löytyy osa hevosten heinistä ja muutamasta tienhaarasta lähtee suoraan polku maastoihin, kentälle, tarhoille ja laitumille. Pieni, maalaisidylliä parhaimmillaan kuvastava talli on kahdeksan kilometrin päässä lähimmästä keskustasta. Bussi pysähtyy alle kahdensadan metrin päähän, sillä paikkakunnan yläaste ja lukio sijaitsevat aivan lähellä tallia - siksi ei olekkaan uutta nähdä uusien kasvojen roikkuvan tallilla kiinnostustaan. Alakoulu sijaitsee keskustassa, joten aivan pienimpiä naamoja ei tallilla koulun jälkeen juurikaan nähdä ilman hoitajan tai omistajan pestiä.
RatsastusmahdollisuudetRatsastusmahdollisuudet Kaihorannassa ovat hyvät - vaikka maneesia ei ole, valaistu, varsin suurikokoinen kenttä hyvine estekalustoineen ja upeat, idylliset maastot korvaavat maneesin hienoudet - ravureille löytyy erikseen tehty peltorata, jossa ajanotto ja harjoittelu on helppoa hyvän pohjan takia.
Maastoreittejä on ympäriinsä, mutta kolme "päämaastoa" ovat koivureitti, lampireitti ja myllyreitti - nimet tulevat täysin siitä, mitä maasto on: koivureitti on n. 4 km pitkä lenkki, joka kiertää melko säännöllisen ympyrän hyväkuntoisella hiekkatiellä lehtimetsässä, lampireitti vie nimensä mukaisesti uittolammelle, jonka Kaihoranta on itselleen tapellut yksityiseen käyttöön; lammelta löytyy myös laavu ja kaksi nuotiopaikkaa sekä puomit hevosten kiinnitykseen, itsessään reitti on lähes 9 km pitkä. Vihoviimeisenä on mäkisin ja muhkuraisin reitti peltojen keskellä, joka vie myllylle ja toisella puolella peltoa on reitti takaisin tallille, joka on hieman paremmassa kunnossa - tämä lenkki on 13 km pitkä. Kaihorannassa on myös maastoestereitti, joka halkoo sekametsän sekä niityn. |
Henkilökunta
Jenni Lukkari on Kaihorannan omistaja. Blondi ja ikuinen babyface 29-vuotias nainen on ollut oppimassa hevosten kanssa olemista lapsesta asti perheensä tilalla, kunnes muutti pois ja lähti käymään niin Venäjän talleilla tutustumassa muhkeisiin työhevosiin kuin Ranskassa ja Irlannissa ratsuihin. 25-vuotiaana Jenni oli opiskellut ratsastuksenopettajaksi ja käväisi vielä kouluttautumassa hieman lisää hevosalalle, jonka jälkeen 26-vuotiaana Jenni osti perhesuhteilla melko suuren alan maata; mukana tontin kanssa tuli myös lato, joka remontin jälkeen sai tallin muodon sekä suloinen mummonmökki - pienten korjaustöiden jälkeen alkoi kuva tallista piirtyä ja syyskuun 2013 alussa Jennillä oli pystyssä talli, kolme työntekijää ja muutamia starttihevosia tallissa.
Jenni on tasaisen iloinen - nainen ei ole pikkutyttömäisen iloinen joka hetki, vaan naisella näkyy niin ylä- kuin alamäetkin, mutta harvoin Jennin näkee naama näkkärillä jos hevonen karkasi tai tavarat ovat väärissä paikoissa - nainen vain korjaa asian ja pitääkin pieniä tapahtumia, joista ei ole haittaa hevoselle, vain piristysruiskeina - mitäs siitä, jos hevonen käy vähän maistelemassa ruohoa aidan toisella puolen eikä loukkaa itseään? Jenni on hieman yksinkertainen; nainen ei jää murehtimaan asiaa, vaan optimistisesti vain tekee asian niinkuin parhaaksi näkee eikä jälkeenpäin muistele, jos ei mennytkään ihan niinkuin piti. Jenni pitää valmennuksia ja ratsastustunteja halukkaille ja naisen näkee usein ajamassa hevosia ja käy aina mielellään ratsastamassa hevosia. Jenni sai tyttären, Heidin, 13. marraskuuta 2014 kihlattunsa Tomin kanssa. Tomi ja Jenni ovat suunnitelleet häitä kesällä 2015. Tomi Korhola on Jennin kihlattu ja Heidin isä. 30-vuotias Tomi on pyörinyt ravitouhuissa koko ikänsä ja tapasikin Jennin tallin ravikilpailuissa, jossa ajoi veljensä ravuritammaa. Tomi on 172cm pitkä, lihaksikas mies, joka lenkkeilee ja ajaa hevosia vapaa-ajallaan. Tomi on ammatiltaan matematiikan ja fysiikanopettaja Vientareen lukiossa. Huumorintajuinen mies osaa olla auktoriteettinen ja vahvatahtoinen, mutta kotioloissa Kaihorannassa uskaltaa ottaa rennommin ja on varsin hupaisaa seuraa. Mawusi Vaara on Kaihorannan luotettu talliapulainen, johon voi odottaa törmäävänsä tallilla mihin aikaan tahansa – Mawusi, suomalaisittain Maruksi muotoutunut tyttö on puhelias ja yltiöpäisen sosiaalinen eikä ole hetkeä, jolloin tytön ääni ei kaikuisi tallin käytävillä. Maru asuu ”vuokralla” talon yläkerrassa, vaikka vuokra onkin sitten hevosten hoitoa ja tallin huoltamista. Maru adoptoitiin kolmen vuoden iässä Suomeen Etelä-Afrikasta, joten tyttö puhuu täysin Suomea ilman suurempia korostuksia. 19-vuotias Maru käväisee kotonaan lähes joka viikonloppu, mutta se ei verota tytön tallillaoloaikaa, vaan usein visiitit ovat varsin pikaisia kasvattiperheen luokse muutaman kymmenen kilometrin päähän. Maru on tempperamenttinen ja vahvaluonteinen, niin ihmisten kuin hevostenkin kanssa, mutta Maru pyrkii aina olemaan mukava uusia tulokkaita kohtaan; jos kuitenkin joku ei ole ihan Marun mieleen, saa tämä kylmän kohtelun, kuten nähtävissä on Oskarin kohdalla. Vähitellen Maru on kuitenkin tuntunut antaneen anteeksi pitkäaikaiselle ihastukselleen ja näiden suhde onkin parantunut vähintäänkin ystävyydeksi. 170cm pitkän, hoikahkon Marun tunnistaa usein neonvärisistä paidoista ja mustista, löysistä housuista; tytöllä on kaunis, tumma iho ja hieman kihartuvat, tummanruskeat hiukset. Maru on usein tavattavissa suomenhevostamma Valovirran selästä, vaikka tyttö ratsastaakin ahkerasti kaikki tallin hevosia ja tekee ahkerasti tallihommat. Oskari Vanamo, 21v, on lähes parimetrinen hujoppi, joka kulkee ainainen virne kasvoillaan - joskin myös pahat tuulet näkyvät ja kuuluvat. Oskari on löytänyt tallille ohjastajaisänsä Timon kautta, joka ajaa tallin hevosia. Oskari on isänsä tapaan innokas raviohjastaja, mutta näkee pojan usein killumasta myös satulassa. Oskari kengittää kaikki tallin hevoset ja hoitaa korjaustyöt ja yleiset kunnostukset. Sen sijaan itse tallitöissä poikaa ei niin usein näekään, vaan mies välttelee lähes kaikkea työntekoa tehokkaasti. Oskari on luonteeltaan laiskanpulskea, mutta varsin elämäniloinen kaveri, jolla on aina joku nainen pyörityksessä. Oskarilla ei ole mikään maailman paras suhde tallityttö Mawusiin - huhu kertookin, että tallityttö on ollut ihastunut Oskariin, mutta miehen naisseikkailujen takia tyttö on katkera kuin mikä. Oskari ei nykyisen enää ole palkkalistoilla, mutta pyörii tallilla yhä paljon. Marun ja Osakrin suhde on ollut viime aikoina lämpiämään päin kaikkien onneksi. Timo Vanamo on kipakka ja täsmällinen, lähes perfektionistimainen mies, joka laittaa asiat sujumaan tavalla tai toisella. Vaikka Timo tuntuu aluksi lähes kylmäkiskoiselta ja jopa rajulta hevostenkäsittelijältä, mutta pitemmän aikaa tunnettuaan hevosia ikänsä ohjastaneen, 42-vuotiaan Timon, ei miekkonen vaikuta ollenkaan ikävältä tapauskelta, jurolta ja hiljaiselta vain - kunnes kyse tulee hänen ohjastettaviensa varusteiden kuntoon ja niiden hoitoon. Timo ajaa tallin ajolle opetettuja hevosia aktiivisesti aktiivisesti. Timoa ei kuitenkaan näy tallilla erityisen usein, joten miehen ei vielä tunneta kuuluvan peruskalustoon. |
Aikataulu ja tallivuorot
Hevoset saavat aamusapuskat kahdeksan aikaan ja kun hevoset ovat syöneet, aamutallin hoitaja laittaa hevoset pihalle. Kesäisin ja omistajien pyynnöstä hevoset voidaan tarhata yötkin ulkona.
Kun kaikki hevoset ovat pihalla, aamutallin tekijä siivoaa karsinat niiltä hevosilta, joiden hoitopakettiin se kuuluu. Talliapulaiset myös siivoavat tallia yleisesti ja hoitavat yleisilmeen kuntoon. Kahdentoista ja yhden välillä vuoro vaihtuu ja hevoset saavat päiväheinät tarhoille.
Päivätallin hoitaja laittaa myös illalla kuuden aikaan heinät hevosille ja tämän hoidettuaan päivätyöläinen pääsee kotiin ja vastuu siirtyy iltatallilaiselle.
Iltatallin aikana hevoset otetaan sisälle, niille jaetaan iltaruoat ja katsotaan, että kaikki on kunnossa niin hevosilla kuin tallissakin.
Kun kaikki hevoset ovat pihalla, aamutallin tekijä siivoaa karsinat niiltä hevosilta, joiden hoitopakettiin se kuuluu. Talliapulaiset myös siivoavat tallia yleisesti ja hoitavat yleisilmeen kuntoon. Kahdentoista ja yhden välillä vuoro vaihtuu ja hevoset saavat päiväheinät tarhoille.
Päivätallin hoitaja laittaa myös illalla kuuden aikaan heinät hevosille ja tämän hoidettuaan päivätyöläinen pääsee kotiin ja vastuu siirtyy iltatallilaiselle.
Iltatallin aikana hevoset otetaan sisälle, niille jaetaan iltaruoat ja katsotaan, että kaikki on kunnossa niin hevosilla kuin tallissakin.
Vuorot
|
|
Sunnuntaisin töissä ovat vain Maru ja Jenni, vaikka muutkin tallilla roikkuvat mutta vetoavat vapaapäiväänsä.