Päivä starttasi jo kuudelta aamulla, kun Maru pamahti huoneeseeni paniikin kirjon näkyessä tummilta kasvoilta. Minun ei tarvinnut edes avata suutani, kun olin jo kompuroimassa ylös vuoteestani, Marun selittäessä hysteerisenä, että yön pihalla olleet Neela ja tamman emä Valkku olivat päässeet aidoista läpi - Maru oli nähnt vain vilaukselta suokkien juoksevan tarhastaan, mutta kaukaa tyttö ei nähnyt, mistä aita oli rikki - saivat hevoset olla melkoisia mammutteja päästäkseen vahvoista laudoista läpi.
Juoksimme Marun kanssa peräkanaa tarhoille, ainakin melkein. Maru tuntui syntyneen joksikin gaselliksi ja tyttö pinkoikin jo kaukana edelläni riimunnarut roikkuen kädessään. Olihan se kiva juosta kilometrikinttujen kanssa, niiiiin.
Hengästyneenä tavoitin lopulta laitumien vieressä seisovan Marun, joka lähestyi suokkikaksikkoa jutellen tammoille samoilla - vielä muutama askel .... ja klik. Maru sai Valkun kiinni, kun taas Neela lähti pinkomaan kiinni kaverin jäätyä kiinni. Nappasin Valkun itselleni, kun Maru meinasi lähteä Neelan perään, kun näimme kouluratsunalun kääntyvän kannoillaan ja ravaavan nätisti Valkun luo kiehnäämään. Maru nappasi toisenkin karkurin kiinni eikä siinä ollut sen enempiä ongelmia, kun säikähtäneinä talutimme energiapiikin saaneet hevoset tallille. Lähestulkoon kaikki muut hevoset olivat sisällä, mutta olimme jättäneet suokkitammat yöksi pihalle, kun se oli Julialle sopinut ja tässä tulos. Laitoimme tammat sisälle ja painuimme sitten Marun kanssa tarhalle etsimään kohtaa, josta hevoset olivat päässeet. Etsimme rikkoutunutta aidankohtaa lähes tunnin, mutta mitään ei löytynyt. Aloimme jo huolestua ja spekuloida kaikkea aidan ylittämisen, alittamisen, häirikön, joka oli päästänyt hevoset tarhasta ja auki jääneen portin välillä, mutta lopulta syyksi selvisi vain auki rämähtänyt salpa, joka oli antanut periksi - ilmeisesti jompikumpi suokki oli riehunut hieman liiaksikin ja hajottanut portin siihen osuessaan, vaikkei kumpikaan tammoista näyttänyt loukanneen itseään. Huokaisten menimme Marun kanssa jakamaan aamukauroja - normaalisti perjantai oli Oskarin aamutalli, mutta jätkä tulisi varmaan vasta kahdeksan pintaan, joten yhtä hyvin voisimme aloitella.
Marun jakaessa ruokia päätallissa ja laittaessa heiniä suuriin pusseihin päivää varten, menin itse ruokkimaan pientallin suokit. Hevosten rouskuttaessa aamukaurojaan, Valkun ja Neelan kiehnätessä toisissaan oven yli syötyään ja Roudan hörinä tammaneideille sai minut hymyilemään ihan mielettömästi sille rauhan ja onnellisuuden tunteelle - jonka sitten rikkoi talliin pamahtanut Oskari, joka tuli kyselemään, olivatko pientallilaiset jo syöneet. Lisäsin mielessäni Oskarin päivän mustalle listalle ja onnelliset hetket-listalleni pääni sisässä aiemman hetken ja ilmoitin, että kaikki olivat syöneet, mutta Valkku ja Neela pitäisi laittaa kolmostarhaan, kunnes saisin raahattua itseni korjaamaan porttia.
Aloimme laittaa hevosia pihalle - kun enää lämppärikolmikko sekä Diana olivat sisällä, jouduin pakostakin miettimään, miten tarhaisin tällä hetkellä hieman ahtaasti olevat orit; nyt ruohotarhoja oli yksi ylimääräinen, joten kaksi oritta voisi laittaa samaan, jos ne eivät tappaisi toisiaan - toisaalta nyt kun Otto-herra pääsisi muuttamaan tallille, pitäisi joko Roudan tai Kassun muttaa isompaan tarhaan yksinään tai toisen orin kanssa. Laittaessani Laraa ja Puddia ulos Marun pitäessä tiukassa narussa Ninjaa ovensuussa, en voinut olla miettimättä, voisiko ykkös- ja kakkostarhat laittaa kimppaan, niin Dianakin pääsisi lämppäriporukkaan ettei reppanan tarvinnut yksin olla.
Aamupäivä sujui juostessa ympäri tallia: puuttui naulat ja puuttui vasara ja ei ollut mitään työkaluja jajaja... Lopulta Valkun ja Neelankin tarha oli korjattu ja olin käynyt laittamassa varmuuden vuoksi oritarhoille toisen salvan portteihin. Se oli pitänyt tehdä jo aiemmin, ennen kuin hevoset edes muuttivat tallille, mutta minkäs mahtaa jos ei muista.
Olin hoitamassa päivätallia, kun Veera oli joutunut nappaamaan iltatallin - tyttö kulkikin jo puoleltapäivin naama näkkärillä, kun ei päässyt heti baarien auettua bilettämään perjantai-iltaa, mutta blondi kesti sen ainakin tänään. Ainakaan emme joutuisi lauantaina kuuntelemaan alkuillasta syntyneiden parien kurkku-kitalakeen-kertomuksia ja yksityiskohtaisia selityksiä, kuka joi mitäkin ja kuka oksensi ensimmäisenä ja mihin.
Kävin heittämässä tarhoille heinät, jolloin hevoset asettuivat kunnolla aloilleen ja jopa Ninja onnistui olemaan napsimatta paloja pois Laran ja Puddin herkästä hipiästä.
Ilta alkoi lähentyä ja porukkaa alkoi ilmaantua tallille ja moni alkoikin liikutella hevosiaan kentällä. Larissa oli ratsastamassa Puddia ja näin Roudan omistajan Jannican ottavan juuri punasävyistä suokkia kaartoon ratsastuksen alkuvaiheessa tai lopuillaan. Hävisin pariksi tunniksi taloon päivätorkuille ja täyttämään tyhjyyttään huutavaa vatsaani ja palailin kahdeksan aikoihin tallipihalle katsomaan, että kaikki oli kuosissa ja kaikki oli, joten menin hetkeksi taukohuoneeseen vetämään kahvia naamariin ennen happihyppelyä, kun kävin tarkistamassa tarhat.
Viimeisenä tallille ilmaantuivat Julia ja Petra, Petran istuessa naama valkoisena penkillä. Naureskelin kaksikolle, häviten sitten taukohuoneeseen juoruilemaan Larissan ja Jannican kanssa niistä näistä. Mennessäni jälleen pihalle huomasin Valkun, Neelan ja Ninjan hävinneen tarhasta ja pian näkökenttääni ilmestyi Ninjaa talutteleva Julia - ilmeisesti likka oli menossa ratsastamaan lämppärinsä kanssa viimeisenä. Petra taas meni Valkun kanssa ja oli ottanut Neelan sisälle, ettei se skitsoilisi yksinään. En jäänyt seuraamaan ratsastelua, tulsi vielä itselle himo päästä hevosen selkään, joten katosin talliin harjailemaan lattioita Veeran tuloon asti, jonka jälkeen lähdin kotiin iltapalalle ja nukkumaan, luottaen siihen, että hevoset saisivat täyden hoidon Veeran kätösissä.
Juoksimme Marun kanssa peräkanaa tarhoille, ainakin melkein. Maru tuntui syntyneen joksikin gaselliksi ja tyttö pinkoikin jo kaukana edelläni riimunnarut roikkuen kädessään. Olihan se kiva juosta kilometrikinttujen kanssa, niiiiin.
Hengästyneenä tavoitin lopulta laitumien vieressä seisovan Marun, joka lähestyi suokkikaksikkoa jutellen tammoille samoilla - vielä muutama askel .... ja klik. Maru sai Valkun kiinni, kun taas Neela lähti pinkomaan kiinni kaverin jäätyä kiinni. Nappasin Valkun itselleni, kun Maru meinasi lähteä Neelan perään, kun näimme kouluratsunalun kääntyvän kannoillaan ja ravaavan nätisti Valkun luo kiehnäämään. Maru nappasi toisenkin karkurin kiinni eikä siinä ollut sen enempiä ongelmia, kun säikähtäneinä talutimme energiapiikin saaneet hevoset tallille. Lähestulkoon kaikki muut hevoset olivat sisällä, mutta olimme jättäneet suokkitammat yöksi pihalle, kun se oli Julialle sopinut ja tässä tulos. Laitoimme tammat sisälle ja painuimme sitten Marun kanssa tarhalle etsimään kohtaa, josta hevoset olivat päässeet. Etsimme rikkoutunutta aidankohtaa lähes tunnin, mutta mitään ei löytynyt. Aloimme jo huolestua ja spekuloida kaikkea aidan ylittämisen, alittamisen, häirikön, joka oli päästänyt hevoset tarhasta ja auki jääneen portin välillä, mutta lopulta syyksi selvisi vain auki rämähtänyt salpa, joka oli antanut periksi - ilmeisesti jompikumpi suokki oli riehunut hieman liiaksikin ja hajottanut portin siihen osuessaan, vaikkei kumpikaan tammoista näyttänyt loukanneen itseään. Huokaisten menimme Marun kanssa jakamaan aamukauroja - normaalisti perjantai oli Oskarin aamutalli, mutta jätkä tulisi varmaan vasta kahdeksan pintaan, joten yhtä hyvin voisimme aloitella.
Marun jakaessa ruokia päätallissa ja laittaessa heiniä suuriin pusseihin päivää varten, menin itse ruokkimaan pientallin suokit. Hevosten rouskuttaessa aamukaurojaan, Valkun ja Neelan kiehnätessä toisissaan oven yli syötyään ja Roudan hörinä tammaneideille sai minut hymyilemään ihan mielettömästi sille rauhan ja onnellisuuden tunteelle - jonka sitten rikkoi talliin pamahtanut Oskari, joka tuli kyselemään, olivatko pientallilaiset jo syöneet. Lisäsin mielessäni Oskarin päivän mustalle listalle ja onnelliset hetket-listalleni pääni sisässä aiemman hetken ja ilmoitin, että kaikki olivat syöneet, mutta Valkku ja Neela pitäisi laittaa kolmostarhaan, kunnes saisin raahattua itseni korjaamaan porttia.
Aloimme laittaa hevosia pihalle - kun enää lämppärikolmikko sekä Diana olivat sisällä, jouduin pakostakin miettimään, miten tarhaisin tällä hetkellä hieman ahtaasti olevat orit; nyt ruohotarhoja oli yksi ylimääräinen, joten kaksi oritta voisi laittaa samaan, jos ne eivät tappaisi toisiaan - toisaalta nyt kun Otto-herra pääsisi muuttamaan tallille, pitäisi joko Roudan tai Kassun muttaa isompaan tarhaan yksinään tai toisen orin kanssa. Laittaessani Laraa ja Puddia ulos Marun pitäessä tiukassa narussa Ninjaa ovensuussa, en voinut olla miettimättä, voisiko ykkös- ja kakkostarhat laittaa kimppaan, niin Dianakin pääsisi lämppäriporukkaan ettei reppanan tarvinnut yksin olla.
Aamupäivä sujui juostessa ympäri tallia: puuttui naulat ja puuttui vasara ja ei ollut mitään työkaluja jajaja... Lopulta Valkun ja Neelankin tarha oli korjattu ja olin käynyt laittamassa varmuuden vuoksi oritarhoille toisen salvan portteihin. Se oli pitänyt tehdä jo aiemmin, ennen kuin hevoset edes muuttivat tallille, mutta minkäs mahtaa jos ei muista.
Olin hoitamassa päivätallia, kun Veera oli joutunut nappaamaan iltatallin - tyttö kulkikin jo puoleltapäivin naama näkkärillä, kun ei päässyt heti baarien auettua bilettämään perjantai-iltaa, mutta blondi kesti sen ainakin tänään. Ainakaan emme joutuisi lauantaina kuuntelemaan alkuillasta syntyneiden parien kurkku-kitalakeen-kertomuksia ja yksityiskohtaisia selityksiä, kuka joi mitäkin ja kuka oksensi ensimmäisenä ja mihin.
Kävin heittämässä tarhoille heinät, jolloin hevoset asettuivat kunnolla aloilleen ja jopa Ninja onnistui olemaan napsimatta paloja pois Laran ja Puddin herkästä hipiästä.
Ilta alkoi lähentyä ja porukkaa alkoi ilmaantua tallille ja moni alkoikin liikutella hevosiaan kentällä. Larissa oli ratsastamassa Puddia ja näin Roudan omistajan Jannican ottavan juuri punasävyistä suokkia kaartoon ratsastuksen alkuvaiheessa tai lopuillaan. Hävisin pariksi tunniksi taloon päivätorkuille ja täyttämään tyhjyyttään huutavaa vatsaani ja palailin kahdeksan aikoihin tallipihalle katsomaan, että kaikki oli kuosissa ja kaikki oli, joten menin hetkeksi taukohuoneeseen vetämään kahvia naamariin ennen happihyppelyä, kun kävin tarkistamassa tarhat.
Viimeisenä tallille ilmaantuivat Julia ja Petra, Petran istuessa naama valkoisena penkillä. Naureskelin kaksikolle, häviten sitten taukohuoneeseen juoruilemaan Larissan ja Jannican kanssa niistä näistä. Mennessäni jälleen pihalle huomasin Valkun, Neelan ja Ninjan hävinneen tarhasta ja pian näkökenttääni ilmestyi Ninjaa talutteleva Julia - ilmeisesti likka oli menossa ratsastamaan lämppärinsä kanssa viimeisenä. Petra taas meni Valkun kanssa ja oli ottanut Neelan sisälle, ettei se skitsoilisi yksinään. En jäänyt seuraamaan ratsastelua, tulsi vielä itselle himo päästä hevosen selkään, joten katosin talliin harjailemaan lattioita Veeran tuloon asti, jonka jälkeen lähdin kotiin iltapalalle ja nukkumaan, luottaen siihen, että hevoset saisivat täyden hoidon Veeran kätösissä.