Pyyhkäisin hikeä otsaltani, huomaten punaisen maalin tuhrineen käsivarteni - tällä hetkellä naamani oli kuin murhan jäljiltä - puhumattakaan ympäristöstäni. Nostin katseeni pientä, punaista tallia kohden. Sisältä kuului utuista juttelua, mutta koska olin itse valmis ulkopuolella, sillä viimeinenkin maalikerros oli laitettu, pääsin kotitalolleni, josta hakisin mehukannun ja lasit työntekijöille. Kotonani vallitsi kaaos; muuttolaatikot lojuivat ympäri huushollia, kun yritin etsiä tupakeittiössä olevista laatikoista lasitavarani, lopulta löytäen laatikon pohjalta sanomalehteen käärityt vesilasit ja kannun. Otin sekamehun jääkaapista ja kaadoin sen kannuun, laimentaen mehun ja porhaltaen sitten tarjottimen kanssa pihalle. Pientallin sisällä haisi maalilta, vaikka karsinoiden ikkunat olivat sepposen selällään. Virnistin työporukalle: Oskari, Maru, Timo ja Veera maalasivat jokainen omaa karsinaansa ja kaikki alkoivat olla lopuillaan. Siirsin maaleja matalalla pöydällä ja laskin tarjottimen mehukannuineen pöydälle; kalahdus sai neljä päätä nousemaan karsinoista ja pian kaikki hörppivät mehua. "En mä mittään hevosia tänne tarvii, kun te kuulostatte jo hevosilta juodessanne" naureskelin nelikolle, joka ryysti mehua.
"Jenni, eiks niin, et noi ikkunoiden karmit maalataan ruskeiks?" Maru kysyi minulta varsin kärkkään oloisena ja ennen kuin hämmästykseltäni sain vastattua mitään, Oskari ehti jo avata suunsa: "Ei! Ku justhan Jenni sanos et päätallin ikkunat ruskeiks ja nää valkosiks!". Huokaisin kaksikon tappelulle ja puutuin puheeseen. "Ruskeet tänne, isoon valkoset" selitin, jolloin tummaihoinen Maru läpsäisi innoissaan kädet yhteen. "Maru-Oskari 1-0" Veera naurahti, mutta hävisi sitten karsinaan työntekoon. "Mun pitää maalata viel ton väliseinän puolikas!" tyttö huikkasi hävittyään ja muutkin matelivat työntekoon, kun itse nappasin ruskean maalipurkin ja menin ulos maalaamaan ulkopuolen karmeihin viimeisiä maalikerroksia. Säät olivat olleet upeita, joten viimeisen kuukauden työt olivat sujuneet ongelmitta. Talli alkoi olla jo valmis; kun pientallin maalipinta olisi valmis, päätallin taukohuoneeseen roudattu tavarat ja saatu viimeinenkin hiekkatarha pystytetty, talli alkoi olla valmis asukkaille - toisin kuin oma mummonmökkini. Siskontyttöni Petra oli tuomassa omia hevosiaan pientalliin ja tuon pari kaveria olivat myöskin varailleet tallipaikkaa vierailtuaan tallilla ensi kertaa ja ihan asiallisilta olivat vaikuttaneet.
Pihassa oli traileri, jonka viereen oli parkkeerattu Timon auto, jonka kyydillä tuon poika Oskari oli tullut, vaikka retaleella oli omakin auto. Vieressä tönötti Veeran pieni, sievä ja ikivanha Fiat. Oma autoni oli lainassa siskollani, joka oli lähtenyt hakemaan kirpparilta haalimiani tavaroita taukohuoneeseen. Saatuani maalin viimeiseenkin ikkunankarmiin hipsin päätallin puolelle. Talli oli ollut valmis jo muutamia päiviä ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Talli oli valoisa, sillä jokaisessa karsinassa oli ikkuna ja ainakin vielä ahtaanpuoleinen tallikäytävä oli siisti. Talli oli remontoitu vanhasta tallista, jonka olin saanut ostettua valtavine tontteineen äitini ystävältä, joka ei jaksanut enää pitää tallia pystyssä.
Kävelin vielä kentän viereen, katsellen alempana siintäviä tarhoja, joissa pian laiduntaisivat erilaiset hevoset ja vielä kauempana siinsivät suuret laitumet. Asia, josta olin pikkutytöstä haaveillut, oli viimein käymässä toteen - enää puuttuivat hevoset.
"Jenni, eiks niin, et noi ikkunoiden karmit maalataan ruskeiks?" Maru kysyi minulta varsin kärkkään oloisena ja ennen kuin hämmästykseltäni sain vastattua mitään, Oskari ehti jo avata suunsa: "Ei! Ku justhan Jenni sanos et päätallin ikkunat ruskeiks ja nää valkosiks!". Huokaisin kaksikon tappelulle ja puutuin puheeseen. "Ruskeet tänne, isoon valkoset" selitin, jolloin tummaihoinen Maru läpsäisi innoissaan kädet yhteen. "Maru-Oskari 1-0" Veera naurahti, mutta hävisi sitten karsinaan työntekoon. "Mun pitää maalata viel ton väliseinän puolikas!" tyttö huikkasi hävittyään ja muutkin matelivat työntekoon, kun itse nappasin ruskean maalipurkin ja menin ulos maalaamaan ulkopuolen karmeihin viimeisiä maalikerroksia. Säät olivat olleet upeita, joten viimeisen kuukauden työt olivat sujuneet ongelmitta. Talli alkoi olla jo valmis; kun pientallin maalipinta olisi valmis, päätallin taukohuoneeseen roudattu tavarat ja saatu viimeinenkin hiekkatarha pystytetty, talli alkoi olla valmis asukkaille - toisin kuin oma mummonmökkini. Siskontyttöni Petra oli tuomassa omia hevosiaan pientalliin ja tuon pari kaveria olivat myöskin varailleet tallipaikkaa vierailtuaan tallilla ensi kertaa ja ihan asiallisilta olivat vaikuttaneet.
Pihassa oli traileri, jonka viereen oli parkkeerattu Timon auto, jonka kyydillä tuon poika Oskari oli tullut, vaikka retaleella oli omakin auto. Vieressä tönötti Veeran pieni, sievä ja ikivanha Fiat. Oma autoni oli lainassa siskollani, joka oli lähtenyt hakemaan kirpparilta haalimiani tavaroita taukohuoneeseen. Saatuani maalin viimeiseenkin ikkunankarmiin hipsin päätallin puolelle. Talli oli ollut valmis jo muutamia päiviä ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Talli oli valoisa, sillä jokaisessa karsinassa oli ikkuna ja ainakin vielä ahtaanpuoleinen tallikäytävä oli siisti. Talli oli remontoitu vanhasta tallista, jonka olin saanut ostettua valtavine tontteineen äitini ystävältä, joka ei jaksanut enää pitää tallia pystyssä.
Kävelin vielä kentän viereen, katsellen alempana siintäviä tarhoja, joissa pian laiduntaisivat erilaiset hevoset ja vielä kauempana siinsivät suuret laitumet. Asia, josta olin pikkutytöstä haaveillut, oli viimein käymässä toteen - enää puuttuivat hevoset.