Silmäni selailivat laiskasti läppärin näyttöä. Kello alakulmassa väitti, ettei kello olisi vielä kuuttakaan aamulla, mutta itse olin täysin pirteä. Maru kuorsasi vielä yläkerrassa, kun suoritin tätä "salaista" projektiani. Larissa oli kertonut kauhutarinoita hiippareista, jotka olivat ottaneet kohteekseen tallit ja edes ajatellessani jotakuta vierasta tallissa riehumassa ja tekemässä ties mitä sai minut kananlihalle. Napautin viimeisenkin matkailumaatilan sivut auki, joka mainosti hyväluonteisia, sekarotusia koiranpentuja, mutta sivuja hetken lueskeltuani päätin, ettei täältäkään saisi sitä The dogia. Mielessäni oli pyörinyt jo muutamia päiviä ajatus vahtikoirasta - halusin pennun, jotta koira tottuisi hevosiin ja vilinään ja vilskeeseen tallissa ja saisin siitä koulutettua sellaisen, kuin halusin. Kotonani oli ollut aina kissoja ja koiria ja suurimman vaikutuksen oli tehnyt Flikka, joka oli lapinkoiran ja valkoisen seefferin pentu ja luonteeltaan mitä kultaisin. Sen lisäksi en halunnut suoranaisesti minkäänrotuista koiraa - ne maksoivat maltaita, kasvattaja odotti näyttelyissä kiertämistä ja premium-ruoan tarjoilua omasta pöydästään hopeakulhossa. Okei, ei ihan, mutta siltä se tuntui, kun olin ikäni omistanut erilaisia sekarotuisia "piskejä", jotka olivat terveitä ja hyväluontoisia ja niiden kanssa sai mellastaa miten halusi.
En jaksanut enää tuhlata aikaani koiran etsiskelyyn, kun vetäisin tuulitakin toppini ylle ja lähdin hipsimään pihamaalle kolitseissa ja rantaläpsyissä. Tien päässä oli postilaatikko, josta kävin hakemassa päivän lehden. Näin vielä mutkasta kääntyvän postiauton valot, kun vilkaisin isolle itelle päin ja palailin sitten talolle. Laitoin kahvin porisemaan ja puoli kahdeksan aikaan pian kahvin keityttyä Marukin pääsi ylös sängystä. Tytön hiukset olivat kuin harakanpesä, kun tummaihoinen alkoi hörppiä kahvia. Kupillisen mustaa, kitkerää kahvia, Maru ehti kipitellä hakemaan kynän ja lehtiön. Tänään tulisi uus hevonen talliin, ja tämän herran sukupuoli toi pienen ongelman - hevosten tarhausjärjestystä pitäisi hieman muutella, oreille tarkoitetut hiekkatarhat olivat jo täynnä ja toisessa oli peräti kaksi hevosta ... Ja ei tiennyt yhtään, miten tämä Murheeksi kuuleman mukaan kutsuttu ori käyttäytyisi muita kohtaan. Pitkien pohdintojen jälken saimme Marun kanssa tarhausjärjestyksen hetkellisesti pysyväksi, kunnes saisin omistajien luvat suurempiinkin muutoksiin - tai sitten pitäisi kyhätä pari oritarhaa, mutta hyviä, suuria ruohotarhojakin oli tarhoilla ... Valkku ja Neela päätettiin siirtää kakkostarhaan, kun Diana oli muuttanut ykköstarhaan lämppärilaumaan. Murheelle varattiin nelostarha ja muutenkin pienten säätöjen jälkeen saimme hevosten tarhauksen joohnkin kuosiin ja huomasimmekin pian, että olimme jo myöhässä aikataulusta. Hevosille aamupöperöt ja pihalle - kahden voimin tämä sujui nopeasti.
Päivä tallilla sujui melko rauhallisesti - kunnes illan puolella K.B. Murheenkryyni-niminen suokkiherra saapui. Jouduimme Milan kanssa tappelemaan tuittupäisen orin kanssa, mutta lopulta herra oli karsinassaan ja teki tuttavuutta Routaan. Hieman minua toki pelotti, etteivät orit söisi toisiaan elävältä, mutta Murhe keskittyi onneksi vain heiniensä mussuttamiseen.
Hevosia kulki illan aikana sisälle ja ulos ja omistajat kävivät ahkerasti rapsuttelemassa kullanmurujaan kun itse norkosin taukohuoneessa kahvikuppi kädessä, odotellen, että paikka hiljenisi ja voisin alkaa iltatoimet. Sunnuntaina vain minä ja Maru olimme hommissa ja tyttö oli lähtenyt kylille Veeran houkuttelemana, joten minä jäin hoitamaan tallia yksinäni. Suurin osa hevosista oli sisällä kun kurkkasin talliin, vain lämppärikolmikko oli pihalla ja viereisessä tarhassa olivat Valkku ja Neela. Käväisin hakemassa tammat sisälle - olin juuri napannut Valkun kiinni ja lähdin viemään sitä tallille päin, kun huomasin Neelan seuraavan portilel ja pelkäsin suokin lähtemään karkuun. En uskaltanut ottaa molempia kiinni samalla, kun noita orejakin oli, mutta hämmästyksekseni tajusin, että Neela seurasi Valkkua kuuliaisesti ... Olipa siinäkin, emä ja tytär olivat olleet usean vuoden erossa ja nyt Neela ol itaas niin avutonta pikkuvarsaa. Naureskellen otin Neelan kinni ja johdatin tammat sisälle, jossa Routa ja Murhe hirnuivat tammoille. Laitoin tammat sisälle ja tarkistin vielä lukot - ei olisi suotavaa, että aamun koittaessa pientallin hevoset hortoilisivat ympäriinsä. Koska en tiennyt yhtään Roudan ja Murheen taipumuksista karkailuun, suljin ovet vielä vetämällä riimunnarun tiukasti ympäri, ettei varmasi vahinkoja sattuisi. Sanoin suokkilaumalle hyvät yöt ja lähdin pyydystämään lämppäreitä. Otin ensimmäisenä Puddin sisälle, joka juoksi juuri karkuun äksyä sisartaan ja johdattelin pikkuprinsessan sisälle, taputellen pirtsakkaa tammaa. Seuraavaksi oli vuorossa Diana, jonka sain suhteellisen helposti kiinni - joskin jouduin varomaan Ninjan uhkailevaa potkua kohti, mutta lopulta vain Ninja oli pihalla. Huhuilin tummaa tammaa luokse, mutta totta kai minun piti hakea neiti - ja juuri kun olin päässyt tarhan kauimmaiseen päähän, niin mitä vielä, Ninja lähti pukitellen karkuun. Parkaisin ja lähdin kävelemään hitaasti, jutellen tammalle, kohti lämminveristä... Klik! Lopulta Ninja oli kiinni ja vein ninjailijan karsinaansa, laittaen vielä tammojen takana olevat ovet visusti kiinni.
Aloin sekoitella hevosille ruokia ja kävin antamassa iltapöperöt vielä ne niille, jotka eivät niitä olleet saaneet. Otto kurkotteli oven ylitse kulkiesani ohi, mutta Charlotta oli laittanut herralle ruoat, joten jouduin tuuppaamaan Oton turvan pois ruokaämpäristä ja jatkoin kulkuani. Pientallin hevoset saivat ruokansa jo aiemmin, koska kaikki oli liikutettu ja ne otettiin aiemmin sisälle, koska Murheen tulo sekoitti pakkaa ja pitäisi miettiä, voiko Murheen sijoittaa pientalliin toisen orin viereen ja kahden tamman lähelle.
Väsähtäneenä lähdin talsimaan kohti kotia, lukiten vielä ovet ja laitaen valot pois. Huomenna olisi Marun aamutallivuoro, mutta tytön tuntien kun nainen lähti viihteelle, ei Marulle kannattanut edes jutella ennen iltahämärää, joten saisin tuurata vuokralaistani huomenna melko varmasti ... Vilkaisin kelloa sisälle päästyäni ja haukottelin - kello ei ollut vielä yhtätoistakaan, mutta olo oli kuin raadolla, joten nukahdin sohvalle, jättäen saippuasarjan pyörimään taustalle. Aamuyöstä jouduin heräämään kertaalleen, kun Maru palaili ja kolisutteli jokaista mahdollista asiaa matkallaan, mutta selvisin kyljen kääntämisellä.
En jaksanut enää tuhlata aikaani koiran etsiskelyyn, kun vetäisin tuulitakin toppini ylle ja lähdin hipsimään pihamaalle kolitseissa ja rantaläpsyissä. Tien päässä oli postilaatikko, josta kävin hakemassa päivän lehden. Näin vielä mutkasta kääntyvän postiauton valot, kun vilkaisin isolle itelle päin ja palailin sitten talolle. Laitoin kahvin porisemaan ja puoli kahdeksan aikaan pian kahvin keityttyä Marukin pääsi ylös sängystä. Tytön hiukset olivat kuin harakanpesä, kun tummaihoinen alkoi hörppiä kahvia. Kupillisen mustaa, kitkerää kahvia, Maru ehti kipitellä hakemaan kynän ja lehtiön. Tänään tulisi uus hevonen talliin, ja tämän herran sukupuoli toi pienen ongelman - hevosten tarhausjärjestystä pitäisi hieman muutella, oreille tarkoitetut hiekkatarhat olivat jo täynnä ja toisessa oli peräti kaksi hevosta ... Ja ei tiennyt yhtään, miten tämä Murheeksi kuuleman mukaan kutsuttu ori käyttäytyisi muita kohtaan. Pitkien pohdintojen jälken saimme Marun kanssa tarhausjärjestyksen hetkellisesti pysyväksi, kunnes saisin omistajien luvat suurempiinkin muutoksiin - tai sitten pitäisi kyhätä pari oritarhaa, mutta hyviä, suuria ruohotarhojakin oli tarhoilla ... Valkku ja Neela päätettiin siirtää kakkostarhaan, kun Diana oli muuttanut ykköstarhaan lämppärilaumaan. Murheelle varattiin nelostarha ja muutenkin pienten säätöjen jälkeen saimme hevosten tarhauksen joohnkin kuosiin ja huomasimmekin pian, että olimme jo myöhässä aikataulusta. Hevosille aamupöperöt ja pihalle - kahden voimin tämä sujui nopeasti.
Päivä tallilla sujui melko rauhallisesti - kunnes illan puolella K.B. Murheenkryyni-niminen suokkiherra saapui. Jouduimme Milan kanssa tappelemaan tuittupäisen orin kanssa, mutta lopulta herra oli karsinassaan ja teki tuttavuutta Routaan. Hieman minua toki pelotti, etteivät orit söisi toisiaan elävältä, mutta Murhe keskittyi onneksi vain heiniensä mussuttamiseen.
Hevosia kulki illan aikana sisälle ja ulos ja omistajat kävivät ahkerasti rapsuttelemassa kullanmurujaan kun itse norkosin taukohuoneessa kahvikuppi kädessä, odotellen, että paikka hiljenisi ja voisin alkaa iltatoimet. Sunnuntaina vain minä ja Maru olimme hommissa ja tyttö oli lähtenyt kylille Veeran houkuttelemana, joten minä jäin hoitamaan tallia yksinäni. Suurin osa hevosista oli sisällä kun kurkkasin talliin, vain lämppärikolmikko oli pihalla ja viereisessä tarhassa olivat Valkku ja Neela. Käväisin hakemassa tammat sisälle - olin juuri napannut Valkun kiinni ja lähdin viemään sitä tallille päin, kun huomasin Neelan seuraavan portilel ja pelkäsin suokin lähtemään karkuun. En uskaltanut ottaa molempia kiinni samalla, kun noita orejakin oli, mutta hämmästyksekseni tajusin, että Neela seurasi Valkkua kuuliaisesti ... Olipa siinäkin, emä ja tytär olivat olleet usean vuoden erossa ja nyt Neela ol itaas niin avutonta pikkuvarsaa. Naureskellen otin Neelan kinni ja johdatin tammat sisälle, jossa Routa ja Murhe hirnuivat tammoille. Laitoin tammat sisälle ja tarkistin vielä lukot - ei olisi suotavaa, että aamun koittaessa pientallin hevoset hortoilisivat ympäriinsä. Koska en tiennyt yhtään Roudan ja Murheen taipumuksista karkailuun, suljin ovet vielä vetämällä riimunnarun tiukasti ympäri, ettei varmasi vahinkoja sattuisi. Sanoin suokkilaumalle hyvät yöt ja lähdin pyydystämään lämppäreitä. Otin ensimmäisenä Puddin sisälle, joka juoksi juuri karkuun äksyä sisartaan ja johdattelin pikkuprinsessan sisälle, taputellen pirtsakkaa tammaa. Seuraavaksi oli vuorossa Diana, jonka sain suhteellisen helposti kiinni - joskin jouduin varomaan Ninjan uhkailevaa potkua kohti, mutta lopulta vain Ninja oli pihalla. Huhuilin tummaa tammaa luokse, mutta totta kai minun piti hakea neiti - ja juuri kun olin päässyt tarhan kauimmaiseen päähän, niin mitä vielä, Ninja lähti pukitellen karkuun. Parkaisin ja lähdin kävelemään hitaasti, jutellen tammalle, kohti lämminveristä... Klik! Lopulta Ninja oli kiinni ja vein ninjailijan karsinaansa, laittaen vielä tammojen takana olevat ovet visusti kiinni.
Aloin sekoitella hevosille ruokia ja kävin antamassa iltapöperöt vielä ne niille, jotka eivät niitä olleet saaneet. Otto kurkotteli oven ylitse kulkiesani ohi, mutta Charlotta oli laittanut herralle ruoat, joten jouduin tuuppaamaan Oton turvan pois ruokaämpäristä ja jatkoin kulkuani. Pientallin hevoset saivat ruokansa jo aiemmin, koska kaikki oli liikutettu ja ne otettiin aiemmin sisälle, koska Murheen tulo sekoitti pakkaa ja pitäisi miettiä, voiko Murheen sijoittaa pientalliin toisen orin viereen ja kahden tamman lähelle.
Väsähtäneenä lähdin talsimaan kohti kotia, lukiten vielä ovet ja laitaen valot pois. Huomenna olisi Marun aamutallivuoro, mutta tytön tuntien kun nainen lähti viihteelle, ei Marulle kannattanut edes jutella ennen iltahämärää, joten saisin tuurata vuokralaistani huomenna melko varmasti ... Vilkaisin kelloa sisälle päästyäni ja haukottelin - kello ei ollut vielä yhtätoistakaan, mutta olo oli kuin raadolla, joten nukahdin sohvalle, jättäen saippuasarjan pyörimään taustalle. Aamuyöstä jouduin heräämään kertaalleen, kun Maru palaili ja kolisutteli jokaista mahdollista asiaa matkallaan, mutta selvisin kyljen kääntämisellä.