Tuulenmyräkkä heitti lunta naamalleni kun astuin ulos ja kiljaisin säikähtäneenä, paeten takaisin eteiseen. Olimme suunnanneet Marun kanssa tallille päin, sillä oli sunnuntai ja kahden voimin hevosetkin pääsisivät nopeammin saamaan aamusapuskansa. Tänään oli tulossa kengittäjä laittamaan kaikille hevosille hokit ja eläinlääkäri tulisi samassa kyydissä tarkastamaan perusjutut kaikilta hevosilta ja tarkistamaan samalla Valkun ... Pihattoon muuttanut Valkku oli nykyään uskomattoman lihava vatsassa kasvavan varsan takia ja välillä tuntui, että tammaneiti olisi räjähtämäisillään. Petra olikin alkanut liikuttaa sabinoa vain kevyillä lenkeillä maasta käsin. Onneksi kengittäjä tulisi tänään, sillä piha oli jäinen. Toki muillakin talleilla oli jo tullut lunta ja Kaihorannassakin oli pari kertaa tullut ohut kerros valkeaa möhnää, mutta se oli sulanut heti pois - yöllä olikin sitten tullut vähän enemmän, kunten nyt näkyikin. Kaikkialla, minne katsoin, oli kinostunutta lunta ... Kolasimme tien Marun kanssa ja pääsimme lopulta talliin asti, minun anoostellessani ruokia ja Marun juostessa viemään ne syöjilleen. Hevosilla olisi tunti aikaa syödä ennen kuin eläinlääkäri ja kengittäjä tulisivat katomaan hevosia - siinä menisikin lähestulkoon koko päivä. Hertalla oli jo hokit alla, mutta koko muu porukka oli hokiton.
Saimme hevosille ruoat nassun eteen ja Marun kanssa kyttäsimme, kun pihattoporukka sai syötyä, sitten ottaen pihatosta hevoset käytävälle. Valkku pääsi päätykarsinoiden eteen Ninjan kiusattavaksi, kun taas Neela ja Hani pääsivät pidemmälle käytävälle seisomaan.
Kellon näyttäessä varttia yli kahdeksaa kengittäjä ja eläinlääkäri saapuivat. Silläaikaa kun
eläinlääkäri aloitti Hanin tutkimisen Valkulle laitettiin hokit. Sabino tamma käyttäytyi varsin nätisti ja nuokkui pääosin koko toimeenpiteen ajan, joten menin Marun seuraksi katselemaan eläinlääkärin tarkastusta. Hani oli taas niin rakastavaisella päällä, että kiehnäsi vain kolmekymppisessä Marjatassa, joka taivutteli juuri connemaran jalkoja.
Seuraavaksi vuorossa oli Neela, joka nuokkui mammansa tavoin paikallaan, kun eläinlääkäri sörkki neidin suuta ja jalkoja - unelias suokki ei kyllä ollut nostaakseen jalkoja, mutta Neelakin todettiin terveeksi. Kengittäjä oli juuri Hanin kimpussa, kun pääsimme Valkun luo. Valkku nuokkui yhä, vaikka välillä jaksoi avata silmänsä, kun ultra rätisi. Marjatta tutkaili näyttöä, todeten sitten, että varsa oli terve ja hyvässä kunnossa. Päästin helpotuksen henkäyksen - vaikka mikä olisi varsaa voinutkaan vaurioittaa ... Olin juuri taluttelemassa Hania ja Valkkua pihalle, kun Petrakin kehtasi ilmaantua paikalle - tyttö otti tyttöystävänsä hevosen ja vei pirtsakan Neelan kirpeään talvi-ilmaan emänsä ja pihattokaverinsa seuraksi. Kerroin Valkun varsan kuulumiset ja tyttö olikin tyytyväinen.
Kun otimme seuraavaa satsia, Jadea ja Hyea, pihalle, paikalle saapuivat myös Rosanna ja Larissa katsomaan hevosiaan ja tarkastusta. Hye kengitettiin ensin eläinlääkärin tutkiuessa säikkyä ja arkaa Jadea. Hyen oltua hokit jalassa Rosanna kävi viemässä hevosensa tarhaan, kun taas Jade hirnui kauhistuneena ja yritti jopa potkaista kengittäjää, kun tuo hänen kinttujaan meni ronkkimaan. Jade oli aivan mahdoton kengittää, joten päätimme odotella Ronskun tuloa ja antaa omistajan rauhoitella arkaa ponia. Jade pääsi vielä takaisin karsinaansa eläinlääkärin tutkaistua vielä tamma päällisin puolin, jonka jälkeen siirryimmekin lämppäritammoihin. Diana ja Disa pääsivät seuraavaksi käsittelyyn. Juliakin pääsi paikalle tässä vaiheessa ja harmitteli kun oli missannut Neelan hoidon, mutta meni sitten kiusaamaan Petraa taukohuoneeseen.
Äiti ja tytär olivat molemmat aivan yhtä vaikeita ja Disan kanssa jouduttiin muutamassa kohtaa nappaamaan huulesta kiinni, kun tamma meinasi tehdä muistomerkin kengittäjän selkään. Lopulta tämäkin kaksikko oli hokit allaan ja pääsimme Ninjan ja Kassun kimppuun - Julia oli aiemmin viikolla ihmetellyt minulle, koska Ninja oli alkanut kerätä jotain ihmeellistä rasvakerrosta ja oli muutenkin ollut jo jonkin aikaa paljon rauhallisempi. Kengittäjä laittoi ensin Ninjalle hokit alle, saaden pari kertaa Ninjan hampaista, kun erehtyi tamman vatsaan koskemaan ja siirtyi sitten Kassun luo. Eläinlääkäri kertoi Kassunkin olevan hyvässä kunnossa ja tuli sitten Ninjaa tarkastelemaan. "Ompas tää lihavassa kunnossa ... Ihan ku tiineenä, et sä Jenni kyllä mulle sanonu et ku yks tamma ois tiineenä?" Marjatta ihmetteli minulle, kun tulin hakemasta Juliaa taukohuoneesta - kyllä tyttö nyt saisi paikalla olla, kun tämä ihrapallo - anteeksi - tukeva hevonen tarkastettaisiin. "Ei, ei Ninja kyl tiineenä oo, ei se ole mahollistakaan. Se varmaa keränny jotai vararavintoo tai jottai ... Vai voiko toi olla joku vatsavika ihan?" Julia jutusteli, huolestuen sitten, olisiko tammalla sittenkin jotain vikaa muualla kuin päässä. Eläinlääkäri alkoi tutkiskella tammaa kaikin puolin tarkistettuaan lämminverisen jalat, jonka jälkeen hän alkoi kysellä Ninjan viimeaikaisesta käyttäytymisestä. Julian kerrottua todenmukaisesti, kuinka rauhalliseksi kipakka tamma oli muuttunut, Marjatta kurtisteli kulmiaan, hakien sitten ultransa 'varmuuden vuoksi'.
Tutkailimme koko kolmikko kuvaa, samaan aikaan vetäen henkeä. Kuvassa näkyi hyvin samanlainen pieni otus kuin Valkullakin. Tuijotimme kuvaa hiljaa, kunnes Julia alkoi änkyttää jotain. Tyttö oli kalmankalpea ja näytti pyörtyvänsä, jolloin otin tyttöä kädestä ja vein lattialle istumaan hitaasti. "Ei se voi olla ei vit--... Ei oikeesti miten toi on ees mahollista? Joku Pyhä Henkikö tääl on käyny sillee moro katotaanpa kuka ois kiva hevonen jonka omistajaa järkyttää .... Miten?" Julia sepitti paniikki äänessään, vilkaisten sitten kuvaa. "Kyllä tää aika pitkällä jo on, sama ku sillä toisella tammalla. Mut kyllä tää ihan terveeltä näyttää, aika isopäiseltä kyllä ... Ootko sä tän kanssa vielä ratsastellut paljonki?" Marjatta jutusteli, silmät tammassa ja kuvassa. Julia kertoi jälleen, mitä oli tamman kanssa tehnyt, jolloin eläinlääkäri neuvoi vähentämään liikuntaa, häviten sitten kengittäjän perään pientalliin tarkastamaan Herttaa ja Murhetta. Julia nousi rivakasti ylös ja päästi Ninjan pihalle, raahautuen sitten voimattoman oloisena taukohuoneeseen. "Mut mist toi varsa on voinu putkahtaa?" Julia voivotteli, samalla ovi avautuen ja Petran lähestulkoon juostessa taukohuoneeseen Julian viereen tyynnyttelemään tyttöä - oli selvästi kuullut hänkin mitä Ninjan vatsassa olikaan. Itse istuin nojatuolilla, mietiskellen vaihtoehtoja. "Eikös eläinlääkäri sanonu, et se on yhtä pitkällä ku toi Valkun varsa ainaki kuvien perusteella? Sun Hukkareissushan, Petra, kävi sillo visiitillä Valkun luona ja käväs hetkellisesti muualla ja eikös just sillon sulta toi Ninja karannu ku sitä taluttelit? Joskin vaa hetkeks..." mutisin käsieni lomasta, tuijottaen puista pikkupöytää. Petra vilkaisi Juliaan hämmentyneen näköisenä, saaden murhaanvan katseen takaisin. Julia kirosi pitkän litanian, haukkuen siinä samassa Petran ja Hukkareissunkin, saaden Petran loukkaantumaan ja lampsimaan ulos huoneesta pihatoille vievästä ovesta.
Teinidraama jatkui, mutta itse hylkäsin perään hetken kuluttua lähtevän Julian ja kävelin pientallille, kuullen pihaton suunnalta riitelyä. Murhe oli juuri napsimassa Milalta herkkupaloja. "Oli ilmeisesti hänkin aika hienosti?" naurahdin Milalle, joka juuri kaulaili suokkinsa kanssa. "Joo, mamman mussukkaa niin hienosti oli niih... " nainen lässytti ravurilleen, Murheen yrittäessä päästä irti omistajansa kuristusotteesta. Marjatta tuli vielä ilmoittamaan, että Herttakin oli erinomaisessa kunnossa, kuten Murhekin. Ronskukin pääsi tallille asti, jolloin Jade kengitettiin, jonka jälkeen kiittelin eläinlääkäriä ja kengittäjäherraa, noiden lähtiessä kohti omia toimipisteitään. Veimme omistajien kanssa hevoset pihalle riekkumaan. Loppupäivä menikin humussa, kun kuuntelin puolella korvalla milloin Julian ja milloin Petran valitusta toisistaan tai huutoa toisilleen, tai kävin katsomassa, kun hevoset tutustuivat lumeen into piukassa. Olipahan tämäkin päivä ...
Saimme hevosille ruoat nassun eteen ja Marun kanssa kyttäsimme, kun pihattoporukka sai syötyä, sitten ottaen pihatosta hevoset käytävälle. Valkku pääsi päätykarsinoiden eteen Ninjan kiusattavaksi, kun taas Neela ja Hani pääsivät pidemmälle käytävälle seisomaan.
Kellon näyttäessä varttia yli kahdeksaa kengittäjä ja eläinlääkäri saapuivat. Silläaikaa kun
eläinlääkäri aloitti Hanin tutkimisen Valkulle laitettiin hokit. Sabino tamma käyttäytyi varsin nätisti ja nuokkui pääosin koko toimeenpiteen ajan, joten menin Marun seuraksi katselemaan eläinlääkärin tarkastusta. Hani oli taas niin rakastavaisella päällä, että kiehnäsi vain kolmekymppisessä Marjatassa, joka taivutteli juuri connemaran jalkoja.
Seuraavaksi vuorossa oli Neela, joka nuokkui mammansa tavoin paikallaan, kun eläinlääkäri sörkki neidin suuta ja jalkoja - unelias suokki ei kyllä ollut nostaakseen jalkoja, mutta Neelakin todettiin terveeksi. Kengittäjä oli juuri Hanin kimpussa, kun pääsimme Valkun luo. Valkku nuokkui yhä, vaikka välillä jaksoi avata silmänsä, kun ultra rätisi. Marjatta tutkaili näyttöä, todeten sitten, että varsa oli terve ja hyvässä kunnossa. Päästin helpotuksen henkäyksen - vaikka mikä olisi varsaa voinutkaan vaurioittaa ... Olin juuri taluttelemassa Hania ja Valkkua pihalle, kun Petrakin kehtasi ilmaantua paikalle - tyttö otti tyttöystävänsä hevosen ja vei pirtsakan Neelan kirpeään talvi-ilmaan emänsä ja pihattokaverinsa seuraksi. Kerroin Valkun varsan kuulumiset ja tyttö olikin tyytyväinen.
Kun otimme seuraavaa satsia, Jadea ja Hyea, pihalle, paikalle saapuivat myös Rosanna ja Larissa katsomaan hevosiaan ja tarkastusta. Hye kengitettiin ensin eläinlääkärin tutkiuessa säikkyä ja arkaa Jadea. Hyen oltua hokit jalassa Rosanna kävi viemässä hevosensa tarhaan, kun taas Jade hirnui kauhistuneena ja yritti jopa potkaista kengittäjää, kun tuo hänen kinttujaan meni ronkkimaan. Jade oli aivan mahdoton kengittää, joten päätimme odotella Ronskun tuloa ja antaa omistajan rauhoitella arkaa ponia. Jade pääsi vielä takaisin karsinaansa eläinlääkärin tutkaistua vielä tamma päällisin puolin, jonka jälkeen siirryimmekin lämppäritammoihin. Diana ja Disa pääsivät seuraavaksi käsittelyyn. Juliakin pääsi paikalle tässä vaiheessa ja harmitteli kun oli missannut Neelan hoidon, mutta meni sitten kiusaamaan Petraa taukohuoneeseen.
Äiti ja tytär olivat molemmat aivan yhtä vaikeita ja Disan kanssa jouduttiin muutamassa kohtaa nappaamaan huulesta kiinni, kun tamma meinasi tehdä muistomerkin kengittäjän selkään. Lopulta tämäkin kaksikko oli hokit allaan ja pääsimme Ninjan ja Kassun kimppuun - Julia oli aiemmin viikolla ihmetellyt minulle, koska Ninja oli alkanut kerätä jotain ihmeellistä rasvakerrosta ja oli muutenkin ollut jo jonkin aikaa paljon rauhallisempi. Kengittäjä laittoi ensin Ninjalle hokit alle, saaden pari kertaa Ninjan hampaista, kun erehtyi tamman vatsaan koskemaan ja siirtyi sitten Kassun luo. Eläinlääkäri kertoi Kassunkin olevan hyvässä kunnossa ja tuli sitten Ninjaa tarkastelemaan. "Ompas tää lihavassa kunnossa ... Ihan ku tiineenä, et sä Jenni kyllä mulle sanonu et ku yks tamma ois tiineenä?" Marjatta ihmetteli minulle, kun tulin hakemasta Juliaa taukohuoneesta - kyllä tyttö nyt saisi paikalla olla, kun tämä ihrapallo - anteeksi - tukeva hevonen tarkastettaisiin. "Ei, ei Ninja kyl tiineenä oo, ei se ole mahollistakaan. Se varmaa keränny jotai vararavintoo tai jottai ... Vai voiko toi olla joku vatsavika ihan?" Julia jutusteli, huolestuen sitten, olisiko tammalla sittenkin jotain vikaa muualla kuin päässä. Eläinlääkäri alkoi tutkiskella tammaa kaikin puolin tarkistettuaan lämminverisen jalat, jonka jälkeen hän alkoi kysellä Ninjan viimeaikaisesta käyttäytymisestä. Julian kerrottua todenmukaisesti, kuinka rauhalliseksi kipakka tamma oli muuttunut, Marjatta kurtisteli kulmiaan, hakien sitten ultransa 'varmuuden vuoksi'.
Tutkailimme koko kolmikko kuvaa, samaan aikaan vetäen henkeä. Kuvassa näkyi hyvin samanlainen pieni otus kuin Valkullakin. Tuijotimme kuvaa hiljaa, kunnes Julia alkoi änkyttää jotain. Tyttö oli kalmankalpea ja näytti pyörtyvänsä, jolloin otin tyttöä kädestä ja vein lattialle istumaan hitaasti. "Ei se voi olla ei vit--... Ei oikeesti miten toi on ees mahollista? Joku Pyhä Henkikö tääl on käyny sillee moro katotaanpa kuka ois kiva hevonen jonka omistajaa järkyttää .... Miten?" Julia sepitti paniikki äänessään, vilkaisten sitten kuvaa. "Kyllä tää aika pitkällä jo on, sama ku sillä toisella tammalla. Mut kyllä tää ihan terveeltä näyttää, aika isopäiseltä kyllä ... Ootko sä tän kanssa vielä ratsastellut paljonki?" Marjatta jutusteli, silmät tammassa ja kuvassa. Julia kertoi jälleen, mitä oli tamman kanssa tehnyt, jolloin eläinlääkäri neuvoi vähentämään liikuntaa, häviten sitten kengittäjän perään pientalliin tarkastamaan Herttaa ja Murhetta. Julia nousi rivakasti ylös ja päästi Ninjan pihalle, raahautuen sitten voimattoman oloisena taukohuoneeseen. "Mut mist toi varsa on voinu putkahtaa?" Julia voivotteli, samalla ovi avautuen ja Petran lähestulkoon juostessa taukohuoneeseen Julian viereen tyynnyttelemään tyttöä - oli selvästi kuullut hänkin mitä Ninjan vatsassa olikaan. Itse istuin nojatuolilla, mietiskellen vaihtoehtoja. "Eikös eläinlääkäri sanonu, et se on yhtä pitkällä ku toi Valkun varsa ainaki kuvien perusteella? Sun Hukkareissushan, Petra, kävi sillo visiitillä Valkun luona ja käväs hetkellisesti muualla ja eikös just sillon sulta toi Ninja karannu ku sitä taluttelit? Joskin vaa hetkeks..." mutisin käsieni lomasta, tuijottaen puista pikkupöytää. Petra vilkaisi Juliaan hämmentyneen näköisenä, saaden murhaanvan katseen takaisin. Julia kirosi pitkän litanian, haukkuen siinä samassa Petran ja Hukkareissunkin, saaden Petran loukkaantumaan ja lampsimaan ulos huoneesta pihatoille vievästä ovesta.
Teinidraama jatkui, mutta itse hylkäsin perään hetken kuluttua lähtevän Julian ja kävelin pientallille, kuullen pihaton suunnalta riitelyä. Murhe oli juuri napsimassa Milalta herkkupaloja. "Oli ilmeisesti hänkin aika hienosti?" naurahdin Milalle, joka juuri kaulaili suokkinsa kanssa. "Joo, mamman mussukkaa niin hienosti oli niih... " nainen lässytti ravurilleen, Murheen yrittäessä päästä irti omistajansa kuristusotteesta. Marjatta tuli vielä ilmoittamaan, että Herttakin oli erinomaisessa kunnossa, kuten Murhekin. Ronskukin pääsi tallille asti, jolloin Jade kengitettiin, jonka jälkeen kiittelin eläinlääkäriä ja kengittäjäherraa, noiden lähtiessä kohti omia toimipisteitään. Veimme omistajien kanssa hevoset pihalle riekkumaan. Loppupäivä menikin humussa, kun kuuntelin puolella korvalla milloin Julian ja milloin Petran valitusta toisistaan tai huutoa toisilleen, tai kävin katsomassa, kun hevoset tutustuivat lumeen into piukassa. Olipahan tämäkin päivä ...