Heräilin kukon pieraisun aikaan, mutta jäin lojumaan sängylleni – ja tässä näettekin hyvän esimerkin ahkerasta tallinomistajasta. Kahdeksan aikaan hyppäsin lämpimästä sängystäni jännäten kuin mikäkin pikkumuksu tulevaa päivää. Ikkunasta sänkyni yläpuolelta näkyi kentän taakse tarhoille, jossa aurinko loimotti paahtaen jokaista ulkona liikkuvaa. Vetäisin paidan yötoppini päälle ja vedin jalkaani kolitsit, sen enempää välittämättä ulkonäöstäni pinkaisin pihalle. Eilen oli ollut tallin avajaiset ja muutama oli eksynytkin tallille ja ollut varsin kiinnostunut – nyt minulla oli kolme karsinaa vapaana yhdestätoista. Tyytyväisenä menin päätallin puolelle, jossa odottelivat eilen saapuneet lämminveriset Ninja ja tämän sisar Puddi. Siinä oli kyllä kaksi niin erilaista hevosta kuin ikinä voi olla – kun pikkuprinsessa Puddi tönäisi minua turvallaan, kun päästin tamman pihalle, ja jäi vielä hetkeksi kerjäämään rapsuttelua, sain palattuani tallin puolelle varoa lähes henkeni puolesta, kun hirviöprinsessa Ninja napsaisi hampaansa yhteen parin sentin päästä käsivarrestani. Nappasin kiinni Ninjan ruskeasta riimusta ja päästin tamman tarhaan, jossa se lähti heti jahtaamaan sisartaan. Jäin hetkeksi katsomaan tammojen ilottelua, kunnes laitoin oven kiinni ja palailin tallikäytävälle. En suoraan sanoen malttanut odottaa, että pääsisin lakaisemaan lattioita hevosten jäljiltä … Siskontyttöni oli tuomassa tänään oman hevosensa tallille, joten lämppärikaksikko saisi joukkoihinsa kolmannen pyörän. Lisäksi pientallin ensimmäinen asukas saapuisi tänään Petran mukana, nimittäin suokkitamma Valovirta, jonka Petra oli luvannut lainata talutusratsuksi avajaiskisoihin.
Olin juuri saanut siivoiltua tammojen karsinat ja tarkastanut, että kaikki oli kunnossa, kun havaitsin auton ajavan pihaan. Kävelin pihaan virnuillen ja halasin sisartani ja Petraa lämpimästi – eipä se kauaa kestänyt, kun likka oli jo avaamassa traileria, josta ilmestyi kaksi hevosen takamusta. Parivuotias lämppäri Lara hääräsi ja sekoili trailerissa, kun luukku oli jo auki ja oli jo mitä ilmeisimmin lähdössä johonkin, kun taas vieressä seisoskeleva suokkitamma vain katsoi toisen riehumista sivusilmällä samalla kun mussutti heinää.
Lopulta molemmat uudet hevoset olivat tarhoissaan ja satulahuone ja pientalli alkoivat jo saada sisältö satuloista, harjapakeista, suitsista ja loimivuorista. Kymmenen aikoihin Maru pääsi tallille ja Oskarikin onnisti hilaamaan itsensä vuoteesta – mitä ilmeisimmin mies oli juhlistanut avajaisia yksinään, sen kyllä näki naamasta ja mukana roikkuvasta fanta-pullosta.
Kun kello näytti kahtatoista ja hevosille oli jaettu päiväheinät tarhoihin – Puddi ja Ninja olivat siinäkin vaiheessa onnistuneet tappelemaan, kumpi oli kumman kasa, kuulin jälleen auton tulevan pihaan. Kävelin hymyillen pihamaalle, mutta leukani lievästi sanoen loksahti, kun näin ties kuinka hienon trailerin kaartavan pihaan. Meinasin jo mennä kysymään, oliko osoite väärä, kun tuttu naama tuli auton etupenkiltä; Jasmin. Tervehdin tyttöä iloisesti ja menin sitten auttelemaan ottamaan Dianaa ulos. Lämminveritamma kopisteli jalkoja ja sen silmissä oli tulinen katse, kun tamma talutettiin koko kauneudessaan pihaan. Entinen ravuri esitteli itseään häntä tötteröllä, kun se steppaili ympäriinsä, mutta lopulta Jasmin sai neidin kuriin ja neuvoin tytölle karsinan ja tarhan – Diana vetikin kunnon kiitoravit tarhan poikki ja meni sitten tervehtimään viereisen tarhan asukkeja, Puddia ja Ninjaa, joista Ninja olikin tamman tytär. Tutustuttumme hetken Jasminin kanssa, kunnes hän lähti viemään Dianan tavaroita taukohuone-satulahuone viritelmään.
Kello näytti yhtä, kun talostani purkautui pieni kasa ihmisiä – Maru, Oskari, Petra ja sisareni olivat lopulta saaneet Marun kaikki tavarat yläkerran vierashuoneeseen, jonne likka muuttaisi vielä seuraavien parin päivän aikana ”vuokralle”.
Loppupäivän kävimmekin porukalla vain katsomassa hevoset läpi – tutustuimme talliin, tiloihin, toimintasääntöihin ja yleisesti kaikkeen, mitä tulevaisuudessa tarvittaisiin. Seuraavana päivänä tulisi ainakin Neela-suokki, muiden aikatauluista en juuri tiennyt. Hevosten annettiin tottua uuteen talliinsa rauhassa ja lopulta kaikki päättivät lähteä kotia kohden, kun hevoset oli otettu sisälle. Valovirta oli onnistunut saamaan paniikin jo päästyään tarhaan, joten tammaa oli jouduttu seisottamaan karsinassa, jottei tamma satuttaisi itseään tai karkaisi, mutta huomenna olisi uusi päivä ja kaikki alkaisi toivon mukaan pyöriä eteenpäin sutjakkaasti – tai, niin sutjakkaasti kuin eilen ovet avanneen tallin arki voisikaan sujua.
Olin juuri saanut siivoiltua tammojen karsinat ja tarkastanut, että kaikki oli kunnossa, kun havaitsin auton ajavan pihaan. Kävelin pihaan virnuillen ja halasin sisartani ja Petraa lämpimästi – eipä se kauaa kestänyt, kun likka oli jo avaamassa traileria, josta ilmestyi kaksi hevosen takamusta. Parivuotias lämppäri Lara hääräsi ja sekoili trailerissa, kun luukku oli jo auki ja oli jo mitä ilmeisimmin lähdössä johonkin, kun taas vieressä seisoskeleva suokkitamma vain katsoi toisen riehumista sivusilmällä samalla kun mussutti heinää.
Lopulta molemmat uudet hevoset olivat tarhoissaan ja satulahuone ja pientalli alkoivat jo saada sisältö satuloista, harjapakeista, suitsista ja loimivuorista. Kymmenen aikoihin Maru pääsi tallille ja Oskarikin onnisti hilaamaan itsensä vuoteesta – mitä ilmeisimmin mies oli juhlistanut avajaisia yksinään, sen kyllä näki naamasta ja mukana roikkuvasta fanta-pullosta.
Kun kello näytti kahtatoista ja hevosille oli jaettu päiväheinät tarhoihin – Puddi ja Ninja olivat siinäkin vaiheessa onnistuneet tappelemaan, kumpi oli kumman kasa, kuulin jälleen auton tulevan pihaan. Kävelin hymyillen pihamaalle, mutta leukani lievästi sanoen loksahti, kun näin ties kuinka hienon trailerin kaartavan pihaan. Meinasin jo mennä kysymään, oliko osoite väärä, kun tuttu naama tuli auton etupenkiltä; Jasmin. Tervehdin tyttöä iloisesti ja menin sitten auttelemaan ottamaan Dianaa ulos. Lämminveritamma kopisteli jalkoja ja sen silmissä oli tulinen katse, kun tamma talutettiin koko kauneudessaan pihaan. Entinen ravuri esitteli itseään häntä tötteröllä, kun se steppaili ympäriinsä, mutta lopulta Jasmin sai neidin kuriin ja neuvoin tytölle karsinan ja tarhan – Diana vetikin kunnon kiitoravit tarhan poikki ja meni sitten tervehtimään viereisen tarhan asukkeja, Puddia ja Ninjaa, joista Ninja olikin tamman tytär. Tutustuttumme hetken Jasminin kanssa, kunnes hän lähti viemään Dianan tavaroita taukohuone-satulahuone viritelmään.
Kello näytti yhtä, kun talostani purkautui pieni kasa ihmisiä – Maru, Oskari, Petra ja sisareni olivat lopulta saaneet Marun kaikki tavarat yläkerran vierashuoneeseen, jonne likka muuttaisi vielä seuraavien parin päivän aikana ”vuokralle”.
Loppupäivän kävimmekin porukalla vain katsomassa hevoset läpi – tutustuimme talliin, tiloihin, toimintasääntöihin ja yleisesti kaikkeen, mitä tulevaisuudessa tarvittaisiin. Seuraavana päivänä tulisi ainakin Neela-suokki, muiden aikatauluista en juuri tiennyt. Hevosten annettiin tottua uuteen talliinsa rauhassa ja lopulta kaikki päättivät lähteä kotia kohden, kun hevoset oli otettu sisälle. Valovirta oli onnistunut saamaan paniikin jo päästyään tarhaan, joten tammaa oli jouduttu seisottamaan karsinassa, jottei tamma satuttaisi itseään tai karkaisi, mutta huomenna olisi uusi päivä ja kaikki alkaisi toivon mukaan pyöriä eteenpäin sutjakkaasti – tai, niin sutjakkaasti kuin eilen ovet avanneen tallin arki voisikaan sujua.